Hitsinhitsi, Oulun naisunioni myöntää joka vuosi naistenpäivänä Sara Wacklin -kunniakirjan naiselle/naisille, jotka ovat edistäneet kuluneen vuoden aikana naisen asemaa tai muutoin vavisuttaneet luutuneita asenteita. Minä olen yksi kunniakirjan saaja tänä vuonna. Syynä tähän on, että nostin syksyllä julkisuuteen ja keskusteltavaksi Oulun sosiaalitoimen toimeentulotuen hakemiskäytännön, joka siis on sellainen ,että avo-tai avioliitossa asuva nainen ei voi hakea sitä omalla nimellä vaan sitä on haettava miehen nimellä. Tuntuu ihan hyvältä, että työni asian puolesta on huomioitu!

Kävin noin vuoden vanhan kissamme kanssa ulkona äsken. Käytin sitä valjaissa pihalla kesällä, kun se oli vielä pentu, mutta nyt ei olla käyty pihalla pitkään aikaan. Siiri oli aivan ihmeissään ja alkoi täristä. Ei sitä sitten viitsinyt kauaa siellä pitää, kun toinen vaan tärisi paikoillaan. Nyt sillä on paljon asioita kerrottavana, maukuu ja juoksee perässä. Muutenkin se on kova juttelemaan.

Menen tänään käymään ennustajalla. Hih, saapa nähä. Se oli aika erikoisen kuuloinen kaveri puhelimessa. Sanoin miehelle, että en ole lainkaan varma sen kaverin selvänäköisyydestä, mutta sen verran erikoiselta kuulosti, että voin maksaa siitä ilosta, että tapaan hänet livenä. Etenkin, kun maksu on omantunnon mukaan.

Tänään on tullut tehtyä vaalityötä, kun olen lähettänyt useisiin lehtiin Kaarinan vaalimainoksia ja hoitanut niihin liittyviä asioita. Sopivasti tässä loppuviikosta aikaakin touhuta tälläisiä juttuja. Ensi viikolla selviää, saanko vakituisen työpaikan firmasta, jonne olen tehnyt keikkaa syksystä asti. Ensin tuntui, että töitä ei löydy millään ja nyt niitä on lupailtu jo useammastakin paikasta. Paras työtarjous, mitä nyt on tullut, on ainoastaan vuoden mittainen sijaisuus ja tämä viimeksi tarjottu olisi vakituinen paikka. Aika lailla samasta työstä kyse, mutta täysin eri ympäristössä ja toimintatavoilla. Toinen on naiserityisessä toimintaympäristössä ja toinen kuljetusalalla eli miehisessä maailmassa. No, kumpikaan ei ole vielä 100 % varmistunut, että ei piä hättäillä siitä asiasta nyt.

Jotenkin tympii nyt sellainen asia, että miehen exä lähettää sille nimppari ja synttäri ja varmaan joulu ja juhannus ja vappu ja pääsiäistervehdykset. Eihän tuo nyt mikään kummoinen asia ole, mutta ajattelen sen jotenkin niin, että joka juhlapäivä se exä ilmoittaa olemassaolostaan ja se ärsyttää mua. Onhan se toki kaunis tapa muistaa exäänsä kaikkina pyhinä.

Koulutin tänään viimeisen kerran yhtä assistenttiryhmää. Mulla oli kolmepäiväinen kurssi niille. Muut päivät oli viime viikolla. Ne oli ekana päivänä aivan kamalia. Musta tuntui, että luuhistun kesken työpäivän sinne luokan lattialle ja kun pääsin kotiin, istuin sohvalla varmaa puoli tuntia tuijottaen tyhjyyteen. Seuraavalla kerralla ne oli jo paljon myötämielisempiä ja tänään meillä oli oikeasti tosi kivaa. Tehtiin puolet päivästä erilaisia ilmaisuharjoituksia ja ne oli aivan innoissaan.